Grimmin sadut

Olipa kerran pieni tyttö, joka oli itsepäinen ja pahankurinen, ja kun vanhemmat sanoivat hänelle jotakin, ei hän koskaan totellut. Mitenkä hänen siis olisi voinut käydä hyvin? Eräänä päivänä hän sanoi vanhemmilleen:
- Olen kuullut niin paljon Trude-rouvasta, että haluaisin kerrankin mennä hänen luokseen käymään. Ihmiset sanovat, että hänen luonaan on hyvin kummallista, ja he kertovat niin paljon merkillisiä juttuja hänestä, että olen tullut oikein uteliaaksi!
Vanhemmat kielsivät häntä jyrkästi menemästä ja sanoivat:
- Trude-rouva on paha nainen, joka harjoittaa kaikenlaista ilkeyttä, ja jos menet hänen luokseen, niin et ole enää meidän lapsemme.
Mutta tyttö ei välittänyt vanhempiensa kiellosta, vaan läksi Trude-rouvan luo. Ja kun hän tuli hänen luokseen, kysyi Trude-rouva:
- Miksi olet niin kalpea?
- Voi, sanoi tyttö vapisten, minä säikähdin kovin kaikkea, mitä olen nähnyt!
- Mitä sinä sitten näit?
- Minä näin tiellä mustan miehen.
- Se oli sysimies.
- Sitten minä näin vihreän miehen.
- Se oli metsästäjä.
- Sitten minä näin veripunaisen miehen.
- Se oli teurastaja.
- Voi Trude-rouva, minua peloitti kovasti, sillä kun katsoin ikkunasta sisään, en nähnyt teitä, vaan pahan, jolla oli tulinen pää.
- Ohhoh!, sanoi Trude-rouva, silloinhan näit noidan parhaissa koristeissaan. Olen jo kauan odottanut sinua tänne ja toivonut, että antaisit minulle valoa.
Samassa hän noitui tytön haloksi ja heitti hänet tuleen! Ja kun tuli leimusi oikein kirkkaasti, kävi hän takan ääreen istumaan, lämmitteli nautiskellen itseään ja sanoi kähisten:
- Kylläpäs tuli nyt palaakin kirkkaasti ja lämmittää ihanasti!